The Project Gutenberg eBook of Maisteri Pöllökorpi, by Kaarle Halme

Missä ei perälle sovi kahta ovea, siellä vasemman puoleinen voi jäädä pois. Käytettäköön siinä tapauksessa perällä ainoastaan ulosvievää ovea, ja koetettakoon se asettaa oikealle puolelle, ei kernaasti keskelle.

Härjänheimon ja Pöllönkorven puvuista seurattakoon I:sssä ja II:ssa osassa annettuja ohjeita.

Pöllönkorpi, Härjänheimo, Freckstedt ja Saara ovat samallaiset kuin
Multa-aatelia I:ssä, ja Kalle kuin Multa-aatelia II:ssa.

Maisteri on naismainen, saamaton ja hidas. Käyttää kernaasti kopeilevaa puhetapaa ja ylpeileviä asentoja. Ikä 26 v.

Maiju Taivaloja on tyttömäinen, kokematon ja naivi, muuten avonainen ja herttainen luonne. Ikä 16 v.

HENKILÖT:

ESA PÖLLÖNKORPI. MAISTERI PÖLLÖNKORPI. KALLE KALJUNEN. VILHELM FRECKSTEDT. VILHO HARJUNHEIMO. MAIJU TAIVALOJA. SAARA. MAIJU.

Pöllönkorven maatilalla. Arkisali. Perällä oikealla ovi eteiseen, vasemmalla isännän kamariin. Vasemmalla sivulla peräalalla oleva ovi kyökkiin, etualalla ovi emännän huoneeseen. Oikealla etualalla ovi vierashuoneisiin. On kesä ja sunnuntaipäivän iltapuoli.

Palvelustyttö Maiju kokoo keskilattialla olevalta pöydältä päivällisaterian jäännöksiä ja astioita.

MAIJU. Heta! Tule auttamaan — että saadaan pikemmin. (Hetken perästä. kiivaasti.) Heta! (Kuuntelee.) Eihän siellä kyökissä taaskaan ole ketään.

MAIJU. Me tiedämme täällä kuinka kuljemme. (Ottaa astiakasan ja menee kyökin ovea kohti.) Pois tieltä!

KALLE (yksin). Onpa aika pyryhrakka! (Katselee tuolia — istuu vasemmalle.) Jos häntä istahtaitta — (Kaivaa taskustaan paperossin ja rupea tupakoimishommiin.)

KALLE (hymyillen). Eihän tuon vertaiseen käskyä tarvita. Eihän kukaan niin laiska ole, ettei joskus ilmankin ota istuakseen. Vai oletteko te?

MAIJU (joka arkailemattomuudellaan on tottunut nolaamaan ihmisiä, on nyt aivan hämmästynyt menestymättömyydestään ja katsoo Kallea ihmeissään). Tyhmälästäkös te kotoisin olette — häh?

KALLE (sytytellen tupakkaa). En — silloinhan te tuntisitte minut..
Mutta minä olen tuolta ylimaan puolella —

MAIJU (vahingonilolla). Hölmölän kylästä Kurjasen Kalle — (Purskahtaa voitonriemuisesti nauramaan.) Sepä lienettekin —

MAIJU (nauraa vallaltomasti). Kaljunen! Kaljunen! Vaikka on tukka kuin piikkisian selkä — (Pudottaa yhden lautasen lattialle pirstaksi.)

MAIJU (noukkii ylös palasia). Ei! — Ei Pöllönkorvessa yksi lautanen mitään meinaa.

KALLE. Ei — minkäs sille — (Naureskelee) — mutta eihän se
Pöllönkorvessa mitään meinaa —

MAIJU (virnistellen). Olisiko Kaljusen Kalle ostanut, koska noin hämmästyttää?

MAIJU. Missä milloinkin. Nyt hän on kai kansanjuhlassa tuolla ulkona.
Sinne minäkin lähden aivan heti. Talo jää tyhjäksi.

KALLE (ymmärtää Maijun tarkoituksen, leikillisesti). Ei minulla ole kiirettä.

MAIJU (huomaa suuttumisensa voimattomuuden ja se raukaisee hänet kiukun sekaiseen hyvätuulisuuteen. Ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi). Te olette — mitä minä teille tekisin — odottakaas — kyllä minä näytän — (Panee astiat sylistään pöydälle.)

MAIJU (naureskellen). Minä olen Maiju-niminen tyttö — (Panee kätensä
Kallen kaulalle). Mitäs minä muuta olisin —

KALLE (hämillään). No, voi kummaa! Ja nätti te olette. Varsinkin näin läheltä — ai — ai —

KALLE (ottaa Maijua Työläisiltä). En eläessäni ole nähnyt noin nättiä — ai, ai!

MAIJU (keimaillen). Tahdotteko nyt ihan väkisin pitää minua tässä — ettekö päästä minua juhlaan?

KALLE (innostuen). Tuollaista peipposta ei saa polvelleen kuin kerran elämässään. Ai, ai! Älkää nyt pistelkö! Ai! Antakaa nyt olla! Ai pentele! Ai, ai!

SAARA (hypähtää ylös). Vai ei liikuta! Vai ei! Minä, joka olen hänen kihlattu morsiamensa. Ensi lempeni olen hänelle antanut ja sen hän tallaa lokaan — rakastamalla tuollaisia — kaikellaisia piikaletukoita — hyi!

SAARA. Aivan kuka tahansa, koska tuollainenkin tollikko kuin Kaljusen Kalle. Mokoma mies! Kekkuli! Tatus! — Pussaa nyt häntä, lönttö! Pussaa ikäsi! (Menee nopeasti vierashuoneeseen.)

KALLE (menee perässä ovelle). Enhän minä tätä piikaihmistä — enhän minä — tiedäthän että sellaiset —

MAIJU. Nyt hän luulee, että minä välittäisin mokomasta miehestä — mokomasta typerästä pässinpäästä —

KALLE (ovella). Etkö kuule. Saara, kuinka hän minua haukkuu — kuulethan, ettei meillä ole mitään tekemistä toistemme kanssa. (Hiljempaa Maijulle.) Hauku enemmän vaan! Se pelastaa.

MAIJU (yhä huutaen). Mies, joka tahtoo väkisin suudella ventovierasta tyttöä —

KALLE (rientää tukkimaan kädellään Maijun suuta). Älä, jumalan luoma, älä!

MAIJU (riuhtaisee itsensä irti ja huutaa riemastuneena naurussa suin). Sanoit rakastavasi minua, vaikka olet toisen oma! Hyi! (Ottaa astiat pöydältä.) Etkä päästänyt irti, vaikka neulalla pistelin. (Menee kyökin ovelle, huutaa.) Älä enään koskaan ota minua polvellesi!

KALLE (viittailee vielä vaistomaisesti Maijun jälkeen). Huh! —Huh! (Viittaa taas.) Huh! Mene! (Silmät ympyriäisinä ja aivan tyhmän näköisenä kääntyy hitaasti katsomaan Saaran ovelle.) Hm! (Kääntyy katsomaan Maijun jälkeen.) Sehän oli lempo itse! Itse tuli istumaan — alkoi pistellä neulalla — ai, ai, kun vieläkin kirvelee. (Koettelee niskaansa ja selkäänsä.) Ai, ai miten kirvelee! — Taisin tykätä siitä letukasta, koska noin annoin itseäni pistellä! Ja pisteli vielä kielellään — pisteli vielä pahemmin. Eron kai teki Saarasta ja minusta. (Katsoo Saaran oveen.) Niin kai teki — (Hieroo niskaansa.) — ja saikin tehdä, koska ei ole patruunakaan enään isäntä, eikä sitten enään taida saada sitä torpanmaata, joka minulle on luvattu. (Katsoo taas Saaran oveen.) Ja mitäpä sillä Saaralla tekee, ellei torppaan rahoja tarvita. Sittenhän voi naida köyhänkin tytön. (Katsoo Maijun jälkeen.) Perhanan Maiju! — Jos tekisin kiusaa ja naisin tuon Maijun, että saisin tämän maksaa — saisin pistellä häntä — lainan takaisin.

SAARA (tulee huoneestaan, ja pysähtyy hetkeksi odottamaan, sanoisiko Kalle jotakin, mutta menee sitten kiivaasti ukko-ovelle, missä taas -pysähtyy).

KALLE (on säikähtänyt Saaran tullessa, mutta ilmaisee tyytyväisyyttä
Saaran poistuessa. Saaran pysähdyttyä muuttuu ilme taas happameksi.)

SAARA (hyökkää Kallen luo, huutaa itkunsekaisella, surun voittoisella ja moittivalla äänellä). Kalle!

SAARA (purskahtaa itkuun). Sinä olet pettänyt minut! (Menee lähelle
Kallea ja painuu hänen rinnoilleen.)

SAARA. Sinä et välitä minusta — etkä — (Parkaisemalla) — ja minun ensi-lemmestäni!

SAARA. Olet sinäkin mies, joka päästät polvellesi kenen vaan! — (Kääntyy menemään vierashuoneeseen.) Voi minua tyttö rukkaa! Voi petettyä tyttö rukkaa! (Menee.)

KALLE. Kas vaan! Patruuna Pöllönkorpi! (Menee tervehtimään.) Päivää!
Terveeksi!

SAARA (syöksyy huoneestaan). Vai ei ollut syytä — sinä pakana! Maijun kanssa kiemaili — Maijua istutti polvellaan. — Heti, kun taloon tulee, kieppua tytön — ensimäisen, minkä näkee — ja jättää kihlatun morsiamensa — (Purskahtaa itkemään) — jättää itkemään! (Syöksyy ulko-ovesta.)

KALLE. Niin taisi. — Mutta ei kai sitä torpanmaatakaan nyt enään, koska
Pöllönkorpi on myyty — ja mitäpä sillä sitten tekee Saarallakaan —

PÖLLÖNKORPI. Tämäpä nyt vasta tenän teki! (Raapii korallistaan.) Ai, ai, kun sattuikin pahasti —

PÖLLÖNKORPI. Pilaa vielä kaikki puuhani — (Kävelee edestakaisin.) Hyi perhana sentään!

KALLE (ymmärtämättä mitään). Sekö, että minä — että Saara —- ettei
Saara — tai etten minä —

PÖLLÖNKORPI. Siitä voi tulia ilkeä juttu — hyi — hyi! (Pysähtyy päättäväisesti Kallen eteen.) Kuule, Kalle!

KALLE (raapii korvallistaan). Niinhän minun piti — mutta ei kai enään sitä torppaakaan —

KALLE. Jos teillä on joitakin välejä — ja — ja asiat ovat hullusti, niin — — (Tuimasti) — topp tykkänään! Topp!

PÖLLÖNKORPI. Mitä sinä hassuttelet! Ähs! Ei sellaista! Mutta — istutaanpas tähän, niin minä juttelen —

KALLE. No, mutta entäs se Tiina Tissala? Eikö patruuna sitä jo nainut?
Siitähän tuli jo kaupat siellä maskuraatissa talvella.

PÖLLÖNKORPI. Ei tullut mitään. Ei, ei! Se oli sellainen koko reen täyttäjä. Koko ikäni olisin saanut istua kuskipukilla tai ehkä seistä vantiksilla —

PÖLLÖNKORPI. Minulla olisi nyt tilaisuus tehdä hyvä kauppa — ostan eräs mahtava aateliskartano hyvillä ehdoilla, mutta siihen tarvittaisiin lisää rahaa —

PÖLLÖNKORPI. Jos nyt sinä rikot välisi Saaran kanssa, niin Saara julmistuu sinuun ja kaikkiin miehiin. Haukkuu sinut pataluhaksi —

PÖLLÖNKORPI. Eikö hemmetissä! Silloin hän haukkuu minutkin ja paljastaa, että minäkin olen häntä riiastellut —.

PÖLLÖNKORPI (nousee hermostuneena). Ai, ai sitä tyhmyyttä — sitä tyhmyyttä —

KALLE (ymmärtämättä, levollisena). Niin — tyhmäähän se nokistuminen — tyhjistä tupsahteleminen —

PÖLLÖNKORPI (malttaa mielensä, kiertelee naureskellen viiksiään). He, he, he! Kuules, Kalle!

PÖLLÖNKORPI. Mies hoi! Ota nyt älyä hännästä ja koeta ymmärtää! Kun hän pääsee naimisiin, niin on hän tyytyväinen, eikä parjaa entisiä sulhasmiehiään. Ja minä pääsen rauhaan.

PÖLLÖNKORPI. Sinä pääset naimisiin ja saat komean vuokratilan asuaksesi kartanon maalla. (Lyö Kallea olalle.) Sinusta tulee sitten oikeata multa-aatelia. Olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa.

PÖLLÖNKORPI. Ahaa! Saara! Tulitpa hyvään aikaan. Tulehan tänne! Tämä Kalle rakastaa sinua kovin ja suree sitä, että sinä tyhjänpäiväisen jutun tähden aiot hyljätä hänet. (Hiljaa Kallelle.) Sano nyt, että suret ja rakastat! (Työntää Kallen Saaran luo ja menee itse vasemmalle.) Katsos nyt, Saara, kuinka onnettomalta mies näyttää!

PÖLLÖNKORPI (menee avaamaan vierashuoneen oven). Kas niin! Kas niin!
(Työntelee molempia sinne.) Kas niin! Kas niin!

SAARA. Nuoren tytön ensi lempeä pitää hoidella kuin palssamia kukkaa, muista se!

PÖLLÖNKORPI. Aivan kuin palssamin kukkaa, muista se. Kalle! (Työntää heidät ovesta sisään.)

KALLE (yrittää mennessään kääntää päätänsä olkansa yli ja sanoa
Pöllönkorrelle). Tuota — tuota että — että —

MAIJU (tulee kyökistä, alkaa pyyhkiä pöytää ja asettaa sille värillisen pöytäliinan.)

PÖLLÖNKORPI. Vai niin! (Aikoo ulos, mutta kääntyy takaisin.) Hm!
Maijuhan ihmeitä aikoi tehdä?

PÖLLÖNKORPI. Ei sentään — (Viittaa vierashuoneeseen) — tuolla paikkailevat Maijun rikkomia.

PÖLLÖNKORPI (hyvätuulisena ottaa Maijua korvasta). Vai lautasen — sinä pyryharakka! Kahden ihmisen väliin tuppauduit kuin toukka puun ja kuoren väliin.

MAIJU. Se rikas, jota patruuna — ai, ai — päästäkää irti tai minä kerron, että —

MAIJU (ottaa nopeasti Pöllönkorpea kaulasta molemmin käsin ja parkuu).
Päästäkää irti! Laskekaa! Hyi teitä!

PÖLLÖNKORPI (nolona). Peijakkaan pyryharakka! Oli vähällä suuhuni lentää —

MAISTERI. Härjänheimo koettaa puhua sinusta suhteellisesti hyvää ja kaunista Maiju Taivalojalle ja sinä —

PÖLLÖNKORPI (aivan hermostuneena). — ja sinä — ja sinä! Älä sinä sekaannu minun asioihini! En minäkään ole sekaantunut sinun asioihisi, vaikka olisi ollut syytäkin.

MAISTERI (mahtavoiden). Ei ole mitään syytä sekaantua minun asioihini.
Minä olen suhteellisesti perusteellinen ja periaatteellinen mies —

PÖLLÖNKORPI (ärtyneesti). Ja hoidat taloasi "järjestelmällisesti" — tiedän — tiedän —

MAISTERI (kohottaa ääntänsä). Maanviljelys meillä ei kannata, sillä talonpojilla on suhteellisesti liian alhainen sivistys. Minä tahdon näyttää, miten järkiperäisesti —

HÄRJÄNHEIMO (nauraa ja istuu oikealle). Miten järkiperäisesti nurkanpäitä syödään.

PÖLLÖNKORPI (on kovin ihastunut, kun keskustelu on saanut toisen käänteen, joten hän on päässyt rauhaan.) Oikein Härjänheimo! Sinäpä sen sanoit! Maisteri-veljeni syö nurkanpäitä.

MAISTERI. Mitä se merkitsee? Onko se olevinaan jokin sanansutkaus? Jos keskustelu mielii olla suhteellisesti asiallista, niin tyhmät sutkaukset ovat suhteellisesti — suhteellisesti — (Katsoo itselleen tuolia, ja istuu pöydän ääreen oikealle.) sopimattomia. Mutta jos siirrämme keskustelun takaisin lähtökohtaansa — minun velimieheeni. niin silloin minä olen periaatteellisesti sitä mieltä, että —

PÖLLÖNKORPI (kimmastuen). Minä olen sitä mieltä, että sinä olet periaatteellinen, perusteellinen, järjestelmällinen, tieteellinen, järkiperäinen ja asiallinen ja suhteellinen — ja —

MAISTERI (tyytyväisenä itseensä). Tätä kaikkea minä olen — ehdottomasti.

HÄRJÄNHEIMO (nauraa hyvätahtoisesti). Tehän olette kovin yksimieliset asioista —

MAISTERI. Hyvä, että sinäkin Härjänheimo satuit näkemään tositapauksen —

MAISTERI. Kuulehan, Maiju! Älä sinä anna tämän patruunan vietellä itseäsi, sillä —

PÖLLÖNKORPI. Kuules, Maiju! Sano nyt näille miehille, että minä olen aivan viaton.

KALLE (painaa oven nopeasti kiinni). Hss! Hss! Älkää nyt hiivatissa! (Menee yli Pöllönkorven luo.) Älkää nyt siitä enään puhuko! Mitäs menneenvuotisesta lumesta. Jos jokin asia loppuu, niin eihän sitä enään ole — (Huomaa Härjänheimon.) Kas, Härjänheimo! (Menee tervehtimään.) Päivää, päivää!

KALLE. Varmaankin maisteri — uusi isäntä — terveeksi! — Minä olen tuon
Saaran sulhasmies — Kalle Kaljunen —

KALLE. Tietysti, tietysti! (Menee Maijua kohti ja viittaa kädellään.)
Mene nyt tiehesi! Mitäs siitä nyt enään! Tiedänhän minä, että —

KALLE (virnistellen). Minäkö en tietäisi! Oi, voi! Liiankin hyvin! Minä sekä tiedän että tunnen. (Koettelee niskaansa.)

PÖLLÖNKORPI. (Kallelle). Pidä nyt edes suusi kiinni, kun et ymmärrä hölyn pölyä koko asiasta!

MAISTERI (tekeytyen mahdollisimman arvokkaaksi). Tätä ei saa enään jatkua! Talon mainetta ei saa pilata!

MAISTERI (kopeasti). Älä viisastele! Sano, että Virkku valjastetaan
minua saattamaan asemalle. Minä ajan Lahdenperän kautta edellä ja —
(Kääntyy sanomaan Härjänheimolle.) Me lähdemme rouvani kanssa häihin
Helsinkiin —

MAISTERI. Meillä ei vielä tunneta hevoshoidon alkeitakaan, mutta minä tahdon näyttää, että —

PÖLLÖNKORPI. Se on kansan taikauskoa, että uppoavasta laivasta pakenevat hiiret ja häviävästä talosta kuolevat elukat. Tänä kesänä jo kaksi hevosta suohon ja kymmenen lehmää punatautiin —

PÖLLÖNKORPI (hyvätuulisesti). Mutta jokainen hoitakoon oman päänalaisensa! Me emme saa pilata juhlamieltämme.

HÄRJÄNHEIMO. Niin kyllä! Lähdetäänpäs juhlille. Sinne saapui äsken muiden muassa Freckstedt.

PÖLLÖNKORPI (hätääntyen). Älä! Maiju Taivalojaako? Mistä hän hänet tuntee?

HÄRJÄNHEIMO. Ei hän tunne, mutta tietää jokaisen rikkaan tytön monessa läänissä.

KALLE. Niin tekee. Minä tiedän. Hänellä on oikein pitkä lista. Minä näin sen, kun kuljetin häntä kauppamatkoilla.

PÖLLÖNKORPI (vetelee viiksiään). Noo, en minä pelkää, kun vaan saan vähän jalan sijaa. (Naurettavalla vakavuudella.) Mutta totisesti! Kaikki tuollaiset akan-etsijät ovat inhoittavaa väkeä.

PÖLLÖNKORPI (rehennellen ja kierrellen viiksiään). Minä en etsi — minä otan — jos passaa ja —

PÖLLÖNKORPI (lyö Härjänheimoa olkapäälle, kiirehtiäkseen häntä). Aivan niin, he, he, he!

FRECKSTEDT (tulee ulkoa). Kas vaan! Hei, hei! Vanhoja tuttavia! (Tervehtii Pöllönkorpea ja Kallea.) Vanhoja tuttavia! — Ee! Ää! Tulin etsimään eli tapaamaan maisteria — maisteri, Pöllönkorpea —

PÖLLÖNKORPI. Hän kyllä on kotosalla. Freckstedt tekee hyvin ja istun.
Me tästä juuri lähdemme —

FRECKSTEDT. Tuota! Kuulkaahan, Härjänheimo! Pari sanaa! — Kalle kai myös menee —

KALLE (epävarmana, pitäisikö mennä Saaran luo). Minun kai oikeastaan — hm —

KALLE (raapii korvallistaan). Se nyt on vähän niin ja näin — mutta —
(Yskäisee ja menee.)

FRECKSTEDT. Tuota — kyllähän minulla oikeastaan on asiaa isännälle — mutta minä en nyt sitä varten — tuota — noh, mitäs tässä pitkistä puheista — tehän tunnette minun nopeuteni asioissa — tuota — tuota

HÄRJÄNHEIMO. (hilpeästi). No, antaa puhjeta vaan! Kysymys on kai jostakin tytöstä.

FRECKSTEDT. He, he, he! Te olette mainio! Teidän kanssanne voi puhua aivan kuin oman itsensä kanssa. Te olette ainoa rehti mies — tai ainakin kaikkein kunnollisin minun entisistä oppilaistani siellä maanviljelyskoulussa —

FRECKSTEDT (arvokkaasti). Ei naisista — yhdestä naisesta vain — yhdestä — siitä neiti — siitä kauppiaan tyttärestä — kuulin tuolla kentällä, että hän on teidän serkkunne — onko —

FRECKSTEDT. Ei, ei! Minä tulin tänne sitä varten — sanottiin hänen tulleen tänne — mutta ellei teillä ole mitään sitä vastaan, että jään tänne hetkeksi odottamaan, niin luovun kernaasti teidän hauskasta seurastanne —

HÄRJÄNHEIMO. Jääkää herran nimessä! Luulen muuten, että hän on tuolla huoneessa — (Viittaa vierashuoneeseen.)

FRECKSTEDT (ottaa nopeasti peilin taskustaan ja kiertelee viiksiään. Saa yhtäkkisen päähänpiston). Ai, mutta —! (Ottaa nopeasti, erään paperiliuskan taskustaan, silmäilee sitä.) Hm — hm! Tässä — tässä — Maria — mutta kotinimi — se on tärkeä — miksi häntä sanotaan kodin kesken — (Syöksyy nopeasti ulos.) Härjänheimo! Hei — Härjänheimo!

MAIJU (tulee kyökistä, kimppu kukkia ja kaksi maljakkoa kädessä, asettaa kukat keskipöydälle, täyttää toisen maljakon ja vie vierashuoneeseen.)

SAARA (tulee ovella vastaan, pysähtyy ja katselee Maijua kiireestä kantapäähän hyvin halveksivasti). Miesten syötti!

MAIJU (hämmästyy ensin, mutta tavalliseen tapaansa tointuu heti ja niiaa.) Miesten pelätti!

MAIJU (kääntyy samaan aikaan ovella ja sanoo yht'aikaa) Pih! (Menee nauraen sisään.)

FRECKSTEDT (ulkona). Anteeksi — anteeksi! Olkaa hyvä! (Tulee ja kurkistaa jälkeensä) Luulin tuntevani tuon akan — (Sulkee oven.) Taisi olla Saara — hm — vanha maaton tuttavani — Olen joskus pettynyt — mitäs niistä — ei pety, jos varoo — — (Siistii kaikin tavoin tukkaansa, viiksiään ja pukuaan.) Maiju siis! Nätti nimi —

MAIJU. Kyllä. Olkaa hyvä ja istukaa! (Menee pöydän luo asettamaan kukkia maljaan.)

FRECKSTEDT (koettaa tästä eteenpäin pysytellä Maijun tasalla keskustelussa.) Te olette erittäin hauska —

FRECKSTEDT (korjaa liivejään ja sanoo itsekseen poispäinkääntyneenä.)
Onpa se koko kauhea otus!

FRECKSTEDT (yrittää nauraa parhaansa mukaan.) Hyvä, hyvä! Niin minäkin menen. Mennään sitten yhdessä!

FRECKSTEDT. Tahdon mennä vain teidän kanssanne. (Menee rohkeasti Maijun puolelle pöytää, hänen taakseen.) Jumaliste! Nythän minä vasta huomaan, miten ihana tukka reillä on! Oi, tuollaiset palmikot!

FRECKSTEDT. Oi, miten ihana! (Ottaa toisen palmikon käteensä ja silittelee sitä.) Jumalallinen!

FRECKSTEDT (tulee yhä rohkeammaksi). Tosiaankin! Nyt olette minun vallassani —

HÄRJÄNHEIMO (nauraen). Ei pidä välittää! Ainahan ne yrittävät tehdä parastaan, santakontit

FRECKSTEDT (tervehtii maisteria). Todella? Hyvää päivää! Tietysti todella! Oikea mies ei koskaan laske leikkiä näissä asioissa.

MAISTERI. No, onneksi olkoon sitten vaan! — Mutta — anteeksi — minun täytyy nyt kiirehtiä — lähden matkalle — (Pöllönkorvelle.) Kuules, Esa! Oletko hyvä ja kiirehdit valjastamista — Maiju lähtee heti perässä toisella hevosella suoraan asemalle —

HÄRJÄNHEIMO. Joskus niitä on kolmekin — (Naureskellen.) Niinkuin tuokin minun serkkuni ja —

PÖLLÖNKORPI (pelkää Maiju-jutun paljastuvan). Mitäs mailman Maijuista — tuhansia kai niitä — Freckstedtillä on oma Maijunsa — ja se on pääasia —

MAISTERI. Minun puolestani saavat kaikki Maijut jäädä tänne — minä vain yhden —

FRECKSTEDT. Puutavarain hinnat ovat ulkomailla alentuneet — ja — ja työväen palkkasuhteet kotimaassa ovat yhä kohoamassa —

FRECKSTEDT (hyvin virallisesti). Tuo seitsemänkymmenentuhannen paperi lankee huomenna — ja se olisi —

PÖLLÖNKORPI. Se on erehdys! Sehän on vain neljäkymmentä — veljenihän jo keväällä maksoi siitä osan.

PÖLLÖNKORPI (Maisterille). Mutta sitä vartenhan sinä sait
Härjänheimolta —

HÄRJÄNHEIMO. Mutta — entä se laina, jonka minä annoin. Sillähän juuri piti —

MAISTERI. Älä sinä sekaannu minun asioihini! Minä katselen asioita laajemmasti —

PÖLLÖNKORPI. Katsele sinä miten tahansa! Nyt ei ole kysymys siitä! Mutta siitä on kysymys, että tuo paperi oli suuri tyhmyys. Sehän olisi puhdistanut tämän talon aivan puuttomaksi. Siksi sait Härjänheimolta rahoja, joilla piti pelastaa talo. Neljänkymmenentuhannen metsän täältä voi viedä, mutta ei penninkään edestä enempää.

FRECKSTEDT. (ivallisesti). Emmehän me tahdo metsää — emme ainoatakaan aidanseivästä — raha riittää — ja minä arvelen, että patruuna Pöllönkorpi —

PÖLLÖNKORPI. En penniäkään anna miehelle, joka menettää sukutalonsa — naisten hameisiin ja höyheniin —

MAISTERI (unohtaa arvokkuutensa). Naisten? Mitä sinä — jokaisen piian pitelijä — mitä sinä puhut naisista —

PÖLLÖNKORPI. Minä en ole lihallinen, enkä hengellinen veli kenenkään huonon — (Ei voi keksiä mitä sanoisi, parkaisee lopuksi) — huonon maanviljelijän kanssa. Tule, Härjänheimo! (Menee ulos.)

MAISTERI (koettaa tyyntyä). Jahah! — Jaa! No, minä käyn siellä yhtiössä — nyt minun täytyy —

HÄRJÄNHEIMO. Nuo häätkin voisi jättää. Onhan nyt paljon tärkeämpää.
(Menee.)

FRECKSTEDT. Odottakaas, Härjänheimo! Minä olen tämän asian toimittanut ja lähden mukaan. Hyvästi vaan, herra maisteri! (Menee.)

SAARA (tulee kiireisenä). Täälläkö sinä seisoskelet — etkä tullutkaan —

SAARA. Olipa hyvä, että autoit — niillä on kiire. Istu nyt täällä hetkinen! Rouva huusi minua akkunasta — tulen aivan heti — (Aikoo emännän huoneeseen.)

SAARA (kääntyy ympäri, vie tuolin, johon asettaa Kallen). Älä sinä mene yhtään minnekään! Istu sinä tuohon — ja odota kiltisti. Äskettäin juuri tulit — enkä vielä ole kanssasi sanaa vaihtanut, vaikka olen sinun kihlattu morsiamesi —

SAARA (taas kaihomielisesti). Eikös olekin! Ooh! (Ottaa Kallea kaulasta.) Kun sanoo: sinun kihlattu morsiamesi —

SAARA (hypähtää ylös). Vanhat! Minä en ole vanha! Kyllä istuit äsken Maijun kanssa — Mutta odotahan! Äläpäs nyt hievahda paikaltasi — minun täytyy nyt mennä — mutta minä tulen aivan heti takaisin — (Menee emännän huoneeseen ja katsahtaa vielä ovelta jälkeensä)

KALLE (jää paikalleen istumaan). Hm! Hm! (Pudistelee päätänsä ja huokaa.) Jaa, jaah! — Tokkohan tästä jutusta kunnolla kalua syntyy. Tuntuu niin — niin — no, en minä oikein tiedä, miltä se tuntuu — taitaa tuntua pahalta sentähden, ettei — ettei se tunnu miltään.

MAIJU (tulee). Nyt se maisteri meni kuin pyry — ja tallirenki sanoi, että —

MAIJU (teeskennellen aivan kuin vasta näkisi Saaran). Ai, ai! Ihmiset näkevät.

SAARA (hetken äänettömyyden jälkeen alkaa lähestyä Kallea hyvin hitaasti, tuijottaen koko ajan Kallea).

SAARA. Oi sinä valehtelija, sinä valehtelija! (Kääntyy poispäin ja alkaa itkeskellä.) Hän luulee pettävänsä minua sillä.

SAARA (parkaisten). Että joku nainen pakenisi huoneesta, kun häntä uhataan — (parkaisten) — uhataan pussata.

KALLE (tekeytyen käskeväksi). Mene nyt rouvan luo — tai — tai minä pussaan —

SAARA. Mokoma mies, joka vaan uhkailee — mutta ei pysty uhkauksiaan täyttämään! Mene! Mene sitten ijäksi! (Menee nopeasti emännän huoneeseen.)

KALLE (palaa ovelta keskilattialle). Saara! Kuule, Saara! — Ei kuullut, eikä välittänyt. (Tuumailee ankarasti.) Kas vaan kun ei välittänyt! Ehkä se ei olekaan niin miehen perso kuin minä luulin. Ehkä ei olekaan! Silloinhan sitä voisi tässä ehkä lämmetä — — ehkä voisi — (Tuumailee taas). Mitä jos — (Astuu pari askelia emännän huoneita köhii.) — Saara! (Panee käden suulleen.) Ei, ei! — Antaa nyt sentään olla! Ei saa hätiköidä! Kotikoira suunsa polttaa.

FRECKSTEDT (tulee hätäisenä). Ahaa! Kalle! — Hyvä, että jonkun tapasin.
Minnekä se nyt meni!

FRECKSTEDT. Ei täällä — mutta hevosella tuosta rapun edestä — nyt juuri — mihin sillä mentiin?

KALLE. No, enhän minä! Itsehän sen näitte, kuka sinne meni — ja minne se meni —

FRECKSTEDT. Niin, niin, niin! Mutta mitä hiivattia hän nyt yhtäkkiä — näin kesken kaiken —

FRECKSTEDT (ärtyneesti). Niin minä kyselenkin.. Mitä asioita maisterilla on minun — minun mcrsiamelleni?

KALLE (huomaa Freckstedtin kiihkon ja tehdäkseen pilaa, iskee silmää).
Kuka sen tietää, mitä heillä voi olla.

FRECKSTEDT (hätääntyneenä). Mitä siivotonta peliä tämä sitten on?
(Aikoo syöksyä ulos, mutta)

SAARA. Voi, voi! Nyt pitäisi lähteä — ja Maiju vei emännän hevosen.
Pöllönkorpi! Menkää sanomaan, että valjastavat toisen!

SAARA. Herra jesta! Ja juna lähtee — Minne se meni sitten — (Katsoo
Kallea) — ja kuka hänet lähetti?

FRECKSTEDT (hädissään). Täytyy etsiä Härjänheimo! Hehän ovat karanneet.
(Menee ulos.)

PÖLLÖNKORPI (tyytyväisenä). Tämä sattui hyvin. Nyt he myöhästyvät junasta. Ja se on oikein. Mokomat häät. Täällä on paljon tärkeämpiä asioita.

SAARA (tulee nopeasti ja menee yli omaan huoneeseensa). Senkin — lautapää — nuttu!

SAARA (tulee nopeasti ja menee yli takaisin emännän huoneeseen). Mene nyt — Maijusi kanssa! Kyllä hän ottaa, vaikk'et Maijusta muijaa tekisikään. (Paiskaa oven kiinni perässään.)

KALLE. En yhtään mitään ole ehtinyt. Mutta kyllä se ehtii tuo Saara.
Selvän eron se tekasi tuota hätää äskettäin.

PÖLLÖNKORPI (miettien). Vai niin, vai niin! Sinä olet sittenkin sen
Maijun päästänyt välillenne —

KALLE (hyvillään). No, enpä panisi vastaan, jos olisi päässyt, sillä onhan se koko näpsä ihminen, mutta —

PÖLLÖNKORPI (ottaa tuolin ja asettaa sen Kallen tuolin viereen). Tuota!
Puhuneisinko nyt kerran oikein järkeä —

PÖLLÖNKORPI (istuu). Tietäähän Kalle, että minä olen ollut valtiopäivillä — ja sen johdosta minä tätä Maijun asiaa —

PÖLLÖNKORPI (sivelee mahtavana viiksiään). Älähän tyhmyyksiä!
Kuuntelehan nyt!

PÖLLÖNKORPI. No niin — yli kuudentoista jo — mutta minä vastustan sitä, että tytöt menevät liian varhain naimisiin. Valtiopäivillä minä ehdotin naisen naimaijän korottamista 15:stä 17:ään vuoteen — (Mahtavasti.) — Ja se meni läpi. Laki on minun tekemäni.

PÖLLÖNKORPI. Niin, odottaminen! Sinä olet vanha mies ja Maiju on nuori tyttö. Te ette sovi yhteen. Se on lain henki, se

PÖLLÖNKORPI (nousee ylevänä). Totta kai se on olemassa, koska se on minun tekemäni. (Muuttuen mielisteleväksi.) Mutta Saara ja sinä — te sovitte kuin käsi lapaseen —

KALLE. Kuin kissa ja koira — nähtiinhän se äsken — (Nousee.) Saaran kanssa ei sovi viittä minuuttia.

PÖLLÖNKORPI. Minä takaan, että sopii.— ellei vaan joka minuutti tirkistelee toisia naisia —

PÖLLÖNKORPI. Sitähän minäkin, että Kalle on vakava mies. Ei sovi enään poikaviikarien temput miehiselle miehelle.

KALLE (raapii korvallistaan). Mutta ei Saaran ja minun ratkeamia enään voi paikata. En minä ainakaan ensiksi — eikä Saarakaan —

PÖLLÖNKORPI (reippaasti). Minä olen Pöllönkorven läänin vanha rauhantuomari. Minä sovitan teidät, niin, että molemmat ilosta itkette.

KALLE.

PÖLLÖNKORPI. Menehän hetkeksi ulos! Viiden minuutin kuluttua saat tulla takaisin. Silloin on kaikki selvä.

KALLE (mietiskellen). Kun tietäisi, mikä nyt olisi parempi — olla menemättä — tai olla tulematta —

PÖLLÖNKORPI (työntää Kallen suoraan ulos). Kaikkein parasta on ensin mennä ja sitten tulla.

PÖLLÖNKORPI. On niin hyvä kuin joku toinenkin. Sen uskallan kehua. Ja sinä jätät —

SAARA (yrittää katsoa kiehtovasti ja vaikuttavasti Pöllönkorpeen). Milloin mikin ottaa — kulloin kukin jättää. Kaikki ei osaa onneansa pyydystää. (Menee keimaillen omaan huoneeseensa.)

PÖLLÖNKORPI (happamen näköisenä). Ai, ai, millä silmillä se minua kurkisteli. — Tahtoi aivan keihästää kuin silakan tikun nokkaan. Huh! Mies tulee aina niin epävarmaksi, kun nainen noin — noin merkillisesti mulkoilee. — Eiköhän olisi viisainta jättää koko yritys? Hm! (Ajattelee.) Hm! Mutta kun minä lupasin Kallelle — ja etua siitä olisi itsellenikin. Kun vaan osaisi oikeasta langan päästä! Siinäpä se! Hm! Kun osaisi puhua niinkuin pappi, joka akkoja itkettää — niin kyllä sitten —

SAARA (tulee, aikoo yli emännän huoneeseen). Mitä sinä täällä virstan tolppana touttuilet? Miksi et mene juhliin?

PÖLLÖNKORPI (rykäisee, sivelee viiksiään ja ottaa hyvin mahtipontiseii asennon.) Tuota —

PÖLLÖNKORPI (huomaa, ettei sellainen menettely ole hyvä, ja muuttuu nopeasti alakuloiseksi). Minä suren.

PÖLLÖNKORPI. Suren sitä, että sinä niin kylmästi kohtelet miestä, jonka — joka — miestä, joka sinua rakastaa, ja joka suree ja mukautuu kuin — kuin räätikän naatti —

PÖLLÖNKORPI (innostuen asiansa onnistumisesta). Minä puhun sydämeni kyllyydestä — ja — ja jyskyttelen sinun omantuntosi porttia —

SAARA (astuen ihastuneena lähemmäksi). Oikeinko sinä, Esa, ihan tosissasi —?

PÖLLÖNKORPI. Tiedäthän, että olen vakava mies. Minä en koskaan vakavissa asioissa laske leikkiä.

PÖLLÖNKORPI. Ja tämä on vakava asia. Tästä riippuu kahden ihmisen onni tai onnettomuus. Ja kun minä tiedän, että sinä ilman rakkautta et olisi aluksikaan antanut suostumustasi —

SAARA (heittäytyy nopeasti Pöllönkorven kaulaan ja huudahtaa). Oi, rakastan, rakastan!

HÄRJÄNHEIMO (on Maiju Taivalojan kanssa oikealla). Minun serkkuni kertoi juuri äsken, että sinä olet kosinut häntä.

PÖLLÖNKORPI (kääntymättä, äkäisesti). Mitä se tähän kuuluu! Saara! Tule heti takaisin!

MAIJU TAIVALOJA (ylpeästi). Hän kosi, mutta minä annan rukkaset!
(Niiaa ja menee nopeasti ulos.)

PÖLLÖNKORPI (on nopeasti kääntynyt kuullessaan Maiju Taivalojan äänen). Maiju! Rukkaset! (Putoaa tuolille.) Hän luulee, että minä olen — että minä olen —

MAISTERI. Minun velimieheni on ruvennut arveluttavalla tavalla käyttäytymään —

PÖLLÖNKORPI (hypähtää ylös). Käyttäytymään! Minä olen käyttäytynyt kunnon miehen tavalla, minä. Minä olen sovittanut Saaran ja Kallen välit, — ja onnistuin siinä hyvin —

PÖLLÖNKORPI (koomillisella toivottomuudella). Mitä sinä nyt taas tulit tähän sotkemaan! Miksi et viisaustieteinesi matkustanutkaan? Häh! Rupesitko ajattelemaan, että, talossa on tärkeämpiä tehtäviä kuin mailmanrannalla kuljeksiminen.

MAISTERI (kylmällä mahtaroimisella). Tulin hakemaan rouvaani. Aiottiin panna palvelustyttö minun matkaani —

MAISTERI (huolettomalla välinpitämättömyydellä). Minä tilasin ylimääräisen junan.

PÖLLÖNKORPI (suuttuneena). Vaikka talo on kypsynyt vasaramarkkinoita varten, niin isäntä vaan yhä tekee ylioppilashassutuksiaan!

PÖLLÖNKORPI. Et — olet keltanokka — samallainen kuin koko ylioppilasaikasi, jolloin —

PÖLLÖNKORPI (jatkaen äskeistä ajatustaan korkeammalla äänellä). — jolloin sinä tanssit "espanjalaista" joka juhlassa, ja lauloit äänesi käheäksi jokaisessa illatsussa —

MAISTERI (jatkaa keskeytynyttä ajatustaan myös korkeammaila äänellä). — joten sinä et voi esiintyä minun opettajanani —

PÖLLÖNKORPI (ihastuneena, kun huomaa toisten hymyilevän). En tanssissa enkä tuhlauksessa, mutta kyllä siinä, mikä on sinun oikea ammattisi.

MAISTERI. Minä en ole mikään ammatin harjoittaja. Minä olen suomalaista multa-aatelia, minä —

PÖLLÖNKORPI (ei voi enään hillitä itseään). Sinä! (Kävelee kiivaasti edestakasin.) Sinä!

PÖLLÖNKORPI. Mies, joka hävittää perintötilansa, joka on kertautunut sivistymättä, se on — se on —

KALLE. Anteeksi! En minä maisteria tarkoittanut — Mutta sellainen on multa-aatelin sääntö —

HÄRJÄNHEIMO. Jättäkää nyt joutava väittely. Parempi olisi, jos maisteri ennen lähtöään sanoisi meille, luuleeko hän voivansa järjestää tämän huomisen paperin —

MAISTERI. Minä hoidan omat asiani — järjestelmällisesti — (Menee emännän huoneeseen.)

HÄRJÄNHEIMO (ajatuksissaan). Minusta tuntuu — noh! — on paras olla sanomatta —

HÄRJÄNHEIMO. Hm! Ei kuulu minuun. Minä saan omani — ainakin sinulta —
(Aikoo lähteä.)

PÖLLÖNKORPI (hätääntyneenä). Älä nyt mene vielä! Tuo Saaran juttu pitää selvittää —

PÖLLÖNKORPI. Sinä et mene mihinkään. Saat pysyä paikallasi ja ottaa Saarasi. Ajatteles, että hän ilosta itki, kun rupesin välittäjäksi — niin hän sinusta tykkää. — Ja sinä, Härjänheimo! Sinun pitää selittää asia Maiju Taivalojalle —

KALLE. Enkä. Mutta patruuna vastustaa sitä, että nuoret tytöt menevät naimisiin liian aikaisin —

KALLE. Eikä saa odottaakaan, että ikä kasvaisi — se on lain henki — ja sellainen laki on olemassa —

PÖLLÖNKORPI (hätäisenä). Mene sinä nyt edellä, ja etsi Maiju käsiisi! Ala sitten valmistella ja selitellä erehdystä — minä tulen aivan heti — noh! (Työntää Härjänheimon ulos.) Mene nyt vaan!

HÄRJÄNHEIMO (nauraen mennessään). Kaipa se Freckstedt jo on ehtinyt ottaa tytön haltuunsa —

PÖLLÖNKORPI (kiihkeästi). Ota tyttö irti! Ethän toki tahtone häntä sukuusi? (Sulkee oven Härjänheimon jälkeen.) Nyt nopeasti! Minulla on kiire!

KALLE. Jos jättäisimme nuo vanhatpiiat rauhaan — (Vilkkaammin) — ja jos molemmat rikkoisimme lakia vastaan —

PÖLLÖNKORPI (törkeästi). Lakia vastaan voi menetellä, jos on kysymys rikkaasta tytöstä — jos voittaa jotakin — mutta Maiju — mitä sinä hänellä tekisit — köyhällä tytöllä — etkä sitten saa sitä vuokratilaakaan —

PÖLLÖNKORPI. Heti kun minä olen ostanut Linnamäen kartanon — saat tilasi — — Ja nyt minulla on kiire — (Naputtaen emännän ovelle.) Saara! Tule hetkeksi tänne! (Kuuntelee, raottaa sitten ovea.) Saara!

SAARA (tulee hetken kuluttua). Olin siellä sisähuoneissa —
(Hempeämielisesti.) Oi, voi —

PÖLLÖNKORPI (peräytyy nopeasti). Täällä on nyt Kalle, joka pakahtuu surusta, kun sinä et ole hänelle kuten kihlatun morsiamen tulee ja sopi: — (Peräytyy ulko-ovea kohti) — hän katuu kovin — jos on jotakin rikkonut sinua vastaan — älä tee poikapahaa onnettomaksi — te sovitte toisillenne — ja te rakastatte toisianne — (Pujahtaa ovesta ulos.)

SAARA. Kalle, Kalle! (Vaipuu tuolille.) Kuinka te kohtelette nuoren tytön sydäntä!

SAARA (riemussa). Sinä rakastat minua — sinä rakastat — (Menee Kallen kaulaan.)

SAARA (varmana ja ylpeänä). Tule sinä vaan! — Tule Kalle! Nyt mennään juhlaan! (Ottaa Kallea käsivarresta ja menee ovea kohti.) Me kaksi — sulhanen ja morsian — (Kääntyy sanomaan Maijulle.) Ja tiedä sinä se. että mies voi puhua ja naureskella ja vaikka poskellekin taputtaa — (painella) — mielitekoisia tyttöjä — mutta yhden — sen oikean kanssa hän menee naimisiin — (Menee ja vetää Kallea mukanaan ulos.)

PÖLLÖNKORPI (tulee ovessa vastaan suurella kiireellä). Jahah, jahah!
Hyvä on! Onnea vain!

MAIJU (huutaa heidän jälkeensä). Hyvä on — jos ei lie väärä sattunut!
(Nauraa ja aikoo mennä emännän huoneeseen.)

PÖLLÖNKORPI (sulkee ulko-oven). Hss! Älä välitä heistä! — Kuule! Älä mene!

PÖLLÖNKORPI. Sinä olet pyryharakka — mutta ole nyt kerrankin vakava — edes pari minuuttia —

MAIJU (ottaa rahan). Minä olen hyvin vakava koko päivän. — Kiitos!
(Aikoo mennä.)

PÖLLÖNKORPI. Älä naura! — Tuo Freckstedt luulee, että sinä olet Maiju Taivaloja — se rikas tyttö — Kuule nyt! Jos viisi minuuttia olet olevinasi Freckstedtin morsian, niin saat 10 markkaa —

MAIJU (pusertaa rahan kouraansa ja näyttää nyrkkiä Pöllönkorvelle, nauraen). Ähä, kutti! Sama lumi ei sada kahta kertaa. (Aikoo mennä.)

PÖLLÖNKORPI. Älä mene, nylkyri! (Ottaa taskustaan rahaa.) Tässä toinen!
Lupaatko?

MAIJU (pääsee irti ja juoksee emännän huoneeseen.) Kyllä täytän — lupaan ja täytän —

KALLE. Piippuani minä vaan — (Katselee ympärilleen pöydiltä ja tuoleilta.) On tainnut jo pudota matkalla —

KALLE. Ei patruunan olisi tarvinnut minulle lakia saarnata — olisi sanonut vain — tyttö on minun —

PÖLLÖNKORPI. Mitä se sinua liikuttaa — onhan sinulla sinun Saarasi — tule nyt!

KALLE (istuu). En tule. Minä jään tänne — tahdon itse kysyä — minä en tahdo tulla nenästä vedetyksi — Freckstedt meni muuten äsken tuonne päin — (Viittaa kyökkiin päin.)

PÖLLÖNKORPI. Jää sitten! Minä menen. — Tyhmeliini! Sanoinhan sinulle, että kosin rikasta Taivalojaa. (Menee kyökin ovesta.)

KALLE. Kai, kai, sitä naimisiin — mutta, mutta — on siinä toinenkin mutta —

KALLE. Olet kai mulle vihainen, kun tulin niin sopimattomaan aikaan — näin teidän hommanne ja sain tietää, että olet patruunan morsian —

MAIJU. Ho-hoi! Näkeekö mies unta keskellä päivää. Minä olen
Freckstedtin morsian. (Menee kyökkiin.)

KALLE. Jahah, jahah! (Yksin.) Vai Freckstedtin — (Naureskelee.) Ole kenen haluat — pääasia on, ettei miehinen mies tullut nenästä vedetyksi —

MAIJU TAIVALOJA (tulee ulkoa). Anteeksi, että tulen hetkeksi tänne aurinkoa pakoon!

MAIJU TAIVALOJA. Ettekös tekin ollut täällä äsken, kun se ikävä kohtaus sattui —

MAIJU TAIVALOJA. Minä en voi ymmärtää, miten maisterismies Käyttäytyy sillä tavoin —

MAIJU TAIVALOJA. Niin — maisteri Pöllönkorpi. Näittehän sen. Ja juuri hetki sitten hän oli kosinut minua —

MAIJU TAIVALOJA. Ja hetki sen jälkeen näin hänen syleilemässä tuota vanhaa Saaraa —

KALLE. Tuo Saara on minun morsiameni — eikä mitä minä näin, ollut niin vaarallista —

MAIJU TAIVALOJA (katsoo hyvin pitkään Kallea, ja lähtee nopeasti ovelle). Niin — maisteri. (Menee ulos.)

KALLE (seisoo aivan ymmällä ja kieputtaa etusormellaan otsaansa). Olipa aika tavalla sekaisin! — Maisteri! (Purskahtaa nauramaan.) Maisteri! (Tulee yhtäkkiä vakavaksi.) Mutta jos se on erehtynyt! Jos se luulee patruunaa maisteriksi. Ai, ai sentään!

PÖLLÖNKORPI (tulee nopeasti kyökistä). Freckstedt tuli juuri kuistille.
Hän tulee kuin kutsuttu.

HÄRJÄNHEIMO (tulee kyökistä). Minä ajan sinua takaa. Serkkuni on jollakin tavalla erehtynyt. Hän luulee sinua maisteriksi. Tämä on paha juttu —

HÄRJÄNHEIMO. Se on kyllä hyvä, mutta hän on saanut päähänsä, että hänen miehensä pitää olla —

PÖLLÖNKORPI. — kuin maisteri. Minä olen mies kuin maisteri. (Sivelee viiksiään.) Kuu vaan saan olla naisen kanssa edes viisi minuuttia kahden kesken, niin kyllä maistereista päästään — semmoinen poika minä vaan olen —

FRECKSTEDT. Niin. Maisteri Pöllönkorpi on kyllä tämän talon omistaja, mutia minun tietääkseni —

PÖLLÖNKORPI (nopeasti). Ahaa, herra Freckstedt! Teidän morsiamenne on teitä kovin odottanut — (Huutaa kyökin ovesta.) Maiju! Tule tänne! MAIJU (tulee.) Sinun sulhasesi, herra Freckstedt, etsii sinua. Mene hänen kanssaan kävelemään viideksi minuutiksi.

FRECKSTEDT (katsoo vuoroin toista ja toista Maijua). Heti! Aivan heti.
Mutta minun jäi selittämättä tälle neidille —

KALLE. Niin — Kyllä maisteri selittää — (Ottaa Freckstedtiä kainalosta.) Me voimme mennä rauhassa —

FRECKSTEDT (yrittää katsoa yli olkansa). Maisteri! Siinäpä se! Siinäpä se!

PÖLLÖNKORPI (huutaa heidän jälkeensä). Tulkaa takaisin viiden minuutin kuluttua!

PÖLLÖNKORPI (vetää oven kiinni). Hyvä! Hyvä! (Tulee alas.) Rakas Maiju! Minä kuulin, että sinä jo sait selvityksen tuosta Saaran jutusta. He olivat riidassa ja minä sovitin heidät. Saara oli ihan syödä minut siitä ilosta.

PÖLLÖNKORPI (istun ja vetää Maijun polvelleen). On niin helppoa olla hyvä — kun rakastaa.

MAIJU TAIVALOJA (ottaa molemmin käsin Pöllönkorven viiksistä). Sinulla on niin kauniit ja komeat viikset!

PÖLLÖNKORPI (nousee nopeasti). Saanko esitellä — morsiameni Maiju
Taivaloja — ja veljeni — maisteri Pöllönkorpi —

PÖLLÖNKORPI. No, onhan se vähän ikävää, että meikäläisestä multa-aatelista on joku ollut sellainen tyhmeliini, että —

PÖLLÖNKORPI (istuu ja vetää hänet taas polvelleen). Etkö tahdo enään olla hyvä?

PÖLLÖNKORPI. Olen poiminut omani kuin mansikan mättäältä — sentähden, että olet hyvä, olet maailman paras — ja sanot tahtovasi olla hyvä — sanothan —

PÖLLÖNKORPI (hyvätuulisesti). Tahdoin pitää Freckstedtin sinusta erillään siksi, kunnes saisin itse tukevan jalansijan.

FRECKSTEDT (Maijulle). Voisitte poistua — kyökkiin. (Ottaa liivin taskustaan setelin.) Tässä vielä pieni maksu — vaivoistanne!

MAIJU. Kiitos! Kaikkien raha ei kelpaa meikäläiselle. (Ylpeästi.)
Maantieltä saatu ei kelpaa mantuiselle tytölle.

FRECKSTEDT (Maiju Taivalojalle). Onnea vain, neiti! Menitte kihloihin maisterin kanssa.

FRECKSTEDT (korottaen ääntään). — on pieni — (hyvin ivallisesti) — maisteri Pöllönkorpi. (Menee nopeasti ulos.)

PÖLLÖNKORPI (rehevästi). Jaa-ah! Minä ainakin olen aikamoinen
Pöllönkorpi! (Syleilee morsiantaan.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAISTERI PÖLLÖKORPI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.moredirect.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.moredirect.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.moredirect.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.moredirect.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.moredirect.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.moredirect.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.moredirect.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.moredirect.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.